Taivas itkee ja minä myös, ehkäpä kymmenet tuhannet muutkin.              
Lehdistä, niistä luettavista, voin katsella riemusta repeämäisillään olevien ilkamointia.
Minua  ei naurata, kun ihmisiin sattuu!
Katselen kuvaa pihasaunan seinustalta ja viinipuun hedelmistä.
Kypsyneet keräsin kämmennelle. Kaksi kourallista tumman liloja rypäleitä.
Laitanko lasteni suuhun?
Kuivaanko rusinoiksi?
Viiniksi asti niistä ei ole.
Me jaamme ne tuoreina yhdessä, tänään!.