Tämä aita on muistona Enon seurakunnan Ensimmäisestä Luomakunnan Sunnuntaista. Kotiseutumme viisaat, vanhat perinteet osaavat miehet yhdessä nuorempien miesten kanssa rakensivat kirkon paikoitusalueen reunukseksi pistoaidan. Aitaa ovat kävijät ihailleet ja kiitelleet sen kauneutta. Siinä on näkyvillä vuosisatainen osaaminen, minut sen näkeminen mykistää.
Jouluksi aita saa pajuiset korit kupeelleen lintujen talipalloja varten ja se kaunistellaan kauralyhteillä. Seurakuntalaiset saavat tuoda sinne myös omia lahjojaan linnuille. Kynttiläkulkueen pyhiinvaeltajat tuovat mukanaan ensimmäiset lyhteet ja talit tinteille ja muille nokkijoille. Muutamana vuotena olemme järjestäneet ekumeenisen Adventtikynttiläkulkueen, joka lähti vuosi sitten Enon alakylältä jo monilukuisena joukkona kohti kirkonmäkeä. Illan pimetessä tunnelmaan pääsemistä ei tarvitse etsiä, siihen vajoaa.
Näky on kaunis ja paljon puhuva. Vaeltajat nousevat jyrkkää mäkeä kynttilöiden ja lyhtyjen tuikkiessa pysähtyen välillä laulamaan adventin ja joulun lauluja. Väki vaeltaa ortodoksikirkon kautta luterilaiseen kirkkoomme. Pienessä, kodikkaan lämpöisessä ortodoksipyhäkössä vietämme pienen rukoushetken. Sieltä jatkamme yhtenä ekumeenisena joukkona kuvassa näkyvälle valoisan kauniin 190 vuotta vanhan pyhäkkömme pihalle. Kuumaa glögi ja piparit odottavat jo tulijaa. Adventtilukueemme on päättynyt kirkkokonserttiin, jonka esiintyjät ovat vuosittain vaihtuneet. Minulle nämä kulkueet, rukoushetki ja konsertti ovat olleet keidaspaikkoja joulunajan tehtävien keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti