SUOJELUMETSÄÄ

Kuvia Enon seurakunnan suojelumetsästä

CHILIÄ

Mitä jos kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä,
jos kaikilla olisi sama maku kuin sinulla,
jos kaikki puhuisivat samoin kuin sinä,
jos kaikki uskoisivat samoin kuin sinä,
jos kaikki näyttäisivät sinulta,
olisiko maailmassa kaikki hyvin?

Viime talven lumia

Vanhan pumppukaivon vieressä oleva Norjan angervo oli lumikidekukkia täynnä ja aurinko sai ne tähtinä loistamaan viikko viikon jälkeen. Tässä maisemassa sielu lepää - Ihmisen kokoisessa maailmassa.

Tänä aamuna

Sain käsiini kirkollisen lehden muutaman päivän myöhässä. Sen näkökulma palstalla todetaan.

Piispojen kannanotossa näkökulmana on, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. He sanovat, että jokaisen elämä on samalla tavalla pyhä, sillä jokainen ihminen on yhtä täydellisesti Jumalan kuva. (Kotimaa 42/2010)

Tämän piispojen viestin allekirjoittajiin minäkin kuuluun ja luterilaisen kirkkomme kristittyjen enemmistö.

Kasvun Huone

                                    Syksy yrittää lannistaa. 

                                    Hallayöt painavat päälle armoa antamatta. 

                                    Tulee hätä lämmittää kasvun huonetta kasvulle sopivaksi.
                                    Saisi vielä olla, pudottaa edes kukkansa pois.
                                    Antaa kipeiden piikkien karista pinnastaan.
                                    Uskotko, miten vähän on aina enemmän.
                                    Pieni kynttilän liekki liikuttaa ilmaa,
                                    pitää pakkasen poissa,
                                    lämpö kasvatta täyteen mittaan.
                                    Roihujen noki mustaa kasvun huoneen.
                                    Ei anna valolle tilaa.
                                    Palaa puhtaammin pieni liekki.

SÄILYYKÖ LUONTOMME?

Maassamme on syytä olla huolissaan hallituksen ympäristöpoliittisista linjauksista. Julkisuuteen tihkuvien tietojen perusteella ympäristöministeriön toimintamenoja ollaan leikkaamassa rajusti.  Onko nyt meneillään ympäristöministeriön alasajo?  Asia alkoi huolestuttaa jo silloin, kun ympäristöhallintoa supistettiin aluehallintoa uudistettaessa.  Nämä uudistukset toivat mukanaan muutakin, kuin epämääräisiksi jääneitä nimilyhenteitä. Väärää kehityskulkua ei kyetty nykyisen enemmistöhallituksen vuoksi torjumaan. 

Suuri ongelma on siinä, että maassamme on entistä vähemmän keskitetysti työvoimaa siellä, missä ympäristöstämme pidetään huolta. Paperipinojen ja uusien atk-ohjelmien opettelu ja luonnoton määrä työtä uusissa ELY-toimistoissa varmistaa sen, että varsinaiselle ympäristön suojelulle ja siihen tähtäävälle työlle jää entistä vähemmän aikaa.  Tällainen kehitys ei lupaa hyvää maallemme.  Kaikkea ei voida laskea eikä mitata rahalla.

Valtion tulo- ja menoarvioissa ovat olleet viime vuosina yhä useammin myös ympäristöjärjestöjen saamat varat leikkausuhan alla.  Uusimassa budjettiesityksessään hallitus esittää Metsähallituksen luontopalveluiden leikkaamista.  Mitä seurauksia toimenpiteestä olisi maakuntaamme? Kaunis luontomme on monille hälinään ja tungokseen kyllästyneille tärkeä levähdyksen ja virkistyksen lähde. Kunnossa pidetyt nuotio- ja laavupaikat, pitkospuureitit, erämaamajat ja levähdyspaikat ovat keitaita, joihin tulevaisuuden Suomessa tullaan entistä useammin etsiytymään. Näiden, meidänkin maakuntamme yhden matkailua edistävän resurssin ryöstäminen, on hallitukseltamme lyhytnäköistä työllisyys- ja ympäristöpolitiikkaa. Maakuntamme mahdollisuudet uusien luonnontuotteiden tuottajana ja jalostajana ovat vielä suurelta osin käyttämättä. Tarvitaan taloudellista panostusta ja rohkeita kokeiluja aivan uudenlaisten yritysten ja sitä kautta työpaikkojen synnyttämiseen. 

Kehitys on menossa luonnonsuojelun osalta hyvin huonoon suuntaan. Nyt on välttämätöntä nähdä, miten tärkeää on huolehtia elinpiiristämme. Se tapahtuu vain lisäämällä resursseja ympäristön hoitoon ja tukemalla ympäristöjärjestöjä. Luontopalveluiden määrärahoja ei saa leikata. Tarvitsemme ympäristöministeriömme edelleen itsenäisenä ministeriönä, jonka toimialaan kuuluvat ne tehtävät, jotka sille luonnollisesti kuuluvat.

Suomen on huolehdittava ympäristöpolitiikassaan siitä, että se huolehtii oman osuutensa ilmastonmuutoksen hillinnässä.  Siihen kuuluu luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja oleminen kestävän kehityksen eturintamassa.  Parempi vaihtoehto on että talousarviossa osoitettaisiin enemmän määrärahoja ympäristöministeriön tutkimuksen, kehityksen ja suunnittelun määrärahoihin.

Meillä Pohjois-Karjalan ihmisillä on jylhän kauniit ja avarat näkymät kaikkiin suuntiin. Luonto tarjoaa suurelle osalle virkistäytymisen lomassa työn, mutta myös marjojen, sienten ja yrttien poiminnalla merkittäviäkin lisäansioita. Jokamiehen oikeudet takaavat kaikille, niin maanomistajille kuin maattomille mahdollisuuden mennä luontoa kunnioittaen keräämään omaan kellariin tai luonnontuotteiden ostajille syyskesän ja syksyn saalista. Järvet ja joet tuottavat huikaisevia elämyksiä niin meille maakunnan asukkaille kuin matkailijoillekin. Nämä, ihmisille luovuttamattomat arvot tulee säilyä kaikkien ulottuvilla jatkossakin. Kaikkinainen luonnon vähättely ja pilaaminen on sen hyvän pois ottamista tulevilta sukupolvilta, jonka jokainen meistä tietää korvaamattomaksi.

Etten vaeltaisi ohi ihmisen

Samuli Edelman lauloi monien sydämiin  virren 509. Näin se kuuluu:

Herra, elämääni,
valvo etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten

Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.

Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.

Sydäntäni ohjaa,
anna minun Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.

Viime päivien seksuaalisesta suuntautumisesta nousseet poliittiset keskustelut ovat saaneet juuri tämän virren soimaan sisälläni. Mielipidekirjoitukseni ei ole tullut vielä julkaistuksi maakuntalehden sivulla, mutta elän toivossa, että se näkisi korjausten jälkeen lähi aikoina päivän valon.

Politiikassakin mukana olevana (SDP) en tahdo tehdä räsäsisä eli alkaa yhden ihmisryhmän kautta vaalitaisteluihin. 
Pappina ja ihmisenä taas on vaikeaa olla sanomatta mitään, koska sekin tulkitaan helposti väärin. Eikö se uskalla, miksi Armi on hiljaa? Onko tulevien vaalien vuoksi viisasta olla hiljaa?
Uskallan minä, olen aina uskaltanut ja saanut sen myös tuta. Olen ollut siinä porukassa, joka joutuu naisena ja pappina jatkuvasti puolustamaan oikeuttaan omaan kutsumukseensa ja työhönsä. Se on raskasta rankan ja vastuullisen, mutta rakkaan työn keskellä.

Ihmisiä voi lyödä ja satuttaa monella tavalla. Me kristityt sitä vasta olemmekin siinä hyviä. Tämän sunnuntain Sanomalehti Karjalaisen nimettömällä tekstiviesti palstalla on ensimmäisenä viesti, jossa sanotaan joukkoeroamisten kirkossa lennättävän tuulessa akanoita. Hirveää puhetta. Tuon viestin kirjoittaja lienee jyvä omasta mielestään, ellei peräti kultajyvä ja homot ja muut toisin uskovat niitä, joita tuulen joutaakin pois lennättää.

Kipu kouraisee syvältä. Minä kuulun tähän kirkkoon. Tähän protestanttiseen, jossa saa kyllä protestoida ja sanoa mielipiteensä, mutta jossa sanomisellakin on rajansa. Mistä sai oikeuden tuo ruumenpuolen vartija sanoa sanansa. Ei kirkon edustamasta linjasta, eikä siitä Lutherin Raamatusta, jossa oleellista on vain se, mikä ajaa Kristusta. Siis missä oleellista on vain se, mikä sisältyy rakkauden kaksoiskäskyyn. Niin kuin minua niin myös sinua!

PISTOAITAKIN ODOTTAA ADVENTTIA

Tämä aita on muistona Enon seurakunnan Ensimmäisestä Luomakunnan Sunnuntaista. Kotiseutumme viisaat, vanhat perinteet osaavat miehet yhdessä nuorempien miesten kanssa rakensivat kirkon paikoitusalueen  reunukseksi pistoaidan. Aitaa ovat kävijät ihailleet ja kiitelleet sen kauneutta. Siinä on näkyvillä vuosisatainen osaaminen, minut sen näkeminen mykistää.

Jouluksi aita saa pajuiset korit kupeelleen lintujen talipalloja varten ja se kaunistellaan kauralyhteillä. Seurakuntalaiset saavat tuoda sinne myös omia lahjojaan linnuille. Kynttiläkulkueen pyhiinvaeltajat tuovat mukanaan ensimmäiset lyhteet ja talit tinteille ja muille nokkijoille. Muutamana vuotena olemme järjestäneet ekumeenisen Adventtikynttiläkulkueen, joka lähti vuosi sitten Enon alakylältä jo monilukuisena joukkona kohti kirkonmäkeä. Illan pimetessä tunnelmaan pääsemistä ei tarvitse etsiä, siihen vajoaa.

Näky on kaunis ja paljon puhuva. Vaeltajat nousevat jyrkkää mäkeä kynttilöiden ja lyhtyjen tuikkiessa pysähtyen välillä laulamaan adventin ja joulun lauluja. Väki vaeltaa ortodoksikirkon kautta luterilaiseen kirkkoomme. Pienessä, kodikkaan lämpöisessä ortodoksipyhäkössä vietämme pienen rukoushetken. Sieltä jatkamme yhtenä ekumeenisena joukkona kuvassa näkyvälle valoisan kauniin 190 vuotta vanhan pyhäkkömme pihalle. Kuumaa glögi ja piparit odottavat jo tulijaa. Adventtilukueemme on päättynyt kirkkokonserttiin, jonka esiintyjät ovat vuosittain vaihtuneet. Minulle nämä kulkueet, rukoushetki ja konsertti ovat olleet keidaspaikkoja joulunajan tehtävien keskellä.

Taivas itkee ja minä myös, ehkäpä kymmenet tuhannet muutkin.              
Lehdistä, niistä luettavista, voin katsella riemusta repeämäisillään olevien ilkamointia.
Minua  ei naurata, kun ihmisiin sattuu!
Katselen kuvaa pihasaunan seinustalta ja viinipuun hedelmistä.
Kypsyneet keräsin kämmennelle. Kaksi kourallista tumman liloja rypäleitä.
Laitanko lasteni suuhun?
Kuivaanko rusinoiksi?
Viiniksi asti niistä ei ole.
Me jaamme ne tuoreina yhdessä, tänään!.

Uusi blogi

Aloitan uutena bloggaajana oman blogin. Olen kírjoittanut blogia Kotimaa24;ssä ja Joensuun työväenyhdistyksen blogissa.
Synnyttelen uutta tekstiä ajankohtaisista aiheista ja harrastuksistani. Tarkoitukseni on käyttää paljon kuvia ja tehdä blogistani monipuolinen.