Suomalainen suorittaja kansa piiskataan suorittamaan itsensä uuvuksiin. Samaan aikaan maassamme on valtava määrä ihmisiä vailla työtä. 8.12. päivän uutisissa kuulimme, miten nyt jo 175 000 ihmistä käy työssä mielialalääkkeiden, jopa dementialääkkeiden voimin. Viimeksi mainitut kun kiihottavat aivojen veren kiertoa ja yhdisteinä kaiken maailman piristeet saavat ihmisen jatkamaan ”samoilla silmillä” jopa 60 tuntia. Monilta on jo työkyky mennyt, yhä useammilta se on menossa, mutta vaatimukset vain kiihtyvät. Työikää pitää jatkaa sen alusta, keskeltä ja lopusta. Puuttuisi enää laki, joka sallisi lapsityövoiman käytön?
Nyt olisi aika siivota työttömyyskortistoista sairaat, työhön enää kykenemättömät pois ja saattaa näin Ilkka Taipaleen aloittama työ loppuun. Ihmisiä on kiusattu jo kortistoissa tarpeeksi. Niillä, joilla on vielä työkykyä jäljellä, tulisi tarjota pikaisesti työtä ja turvallista toimeen tuloa. Eläkeiän nostoon meidän ei tarvitse suostua. Jokainen nelisen kymmentä vuotta voimista riisuvaa työelämää jaksanut on jo ansainnut työstä vapaat eläke vuodet. Työn raataminen 68-vuoden ikään saakka, mikä on jo nyt mahdollista, säilyköön vapaaehtoisena.
Ahneus on pahinta laatua oleva sairaus ja nyt muutamien harvojen pohjaton rikastuminen tuntuu vaativan koko kansan orjakseen. Keskustelua seuratessa aivan hätkähtää, miten vähän arvojohtajuutta ja arvoajattelua tämän maan johdossa on ollut. Tästä kertoo jo kaikki ne vaatimukset, millä ihmisiä höykyytetään jaksamaan entistä enemmän, jotta joillakin paljon yli oman tarpeen olisi.
Arvojen puutteesta kielii myös se, että Itä-Suomen yliopisto lopettaa filosofian opettamisen tarpeettomana. Voiko tällaista yliopistoa enää yliopistoksi nimittää? Se lopettaa ylipistojen vanhimman oppiaineen ja juuri sen, jonka varassa ihmiskunta on moraalikasvatustaan antanut, joka pohdiskelee arvojemme syvyyttä ja kestävyyttä mm. yhdessä teologian kanssa.
Isoraha tuntuu siis ottaneen täydellisesti vallan, sen kuuluisan niskalenkin meidän päättäjistämme. Suostummeko me tähän?
”Me olemme ne, joita me olemme odottaneet,” sanoi eräs opettajani joitakin aikoja sitten. Juuri niin, ja me olemme odottaneet monia asioita. Odotamme, että tämä nykyinen tappotahti työ elämässä päättyisi, että voittojen korjaajat katsoisivat inhimillisin silmin niihin jo 60 tuntia samoilla silmillä katsoneisiin työntekijöihinsä ja lopettaisivat tähän ahneen ajojahdin. Ihmisyys kunniaan, nyt on todellisten arvokeskustelujen aika. Siinä keskustelussa me tarvitsemme erityisen paljon filosofista pohdintaa.
Kuvat Kolilta, Armi Rautavuoren kuvaamia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti